Koska kaikki ei aina mene niinkuin suunnitellaan, jouduin vielä lauantai-iltana tekemään nopean päätöksen uroksesta.
Perjantaina 11.10 kävimme Meren kanssa progetesteissä ja arvot olivat nousseet tiistain 0,6:ta <6! Nousu oli erittäin nopea ja koska Mere oli ulkoisina merkkeinä jo osoittanut tärppien lähentyvän, tuli aikatauluun muutoksia.
En saanut alunperin sulhoksi lupautunutta Epiciä Suomeen aikataulun puitteissa - ja koska tärppein varsinainen huippukohta oli vielä hyvin epäselvä, jouduin tekemään nopean päätöksen siitä, ottaako riskin että tärpit menee ohi, vai pelataanko varman päälle ja lähdetään kohti varaurosta Kouvolaan.
Lopulta varasin hotellin Kouvolasta ja seuraavaksi aamuksi sovimme treffit ihanan, jo vanhemman iän saavuttaneen Saiken kanssa.
Käytin käytännössä koko perjantain ja lauantain pohtien Saiken käyttöä, sillä olihan sillä takana jo kolme pentuetta, joista käytännössä ensimmäinen ja toinen voidaan lukea samaksi pentueeksi, sillä toisessa pentueessa oli vain yksi pentu - ja tämäkään ei asu Suomessa. Myös Saiken tutkimattomuus oli yksi kysyttävä asia, sillä olin itse kovasti yrittänyt löytää tutkitun uroksen Meren partneriksi. Totesin kuitenkin, että Saikessa on niin paljon hyvää ja Mereä täydentäviä juttuja kuten turkin pituus ja laatu, jykevyys sekä luonteen kovuus. Itselle oli ehdotonta, että Merelle tuleva uros ei saa olla luonteeltaan pehmeä.
Iso plussa oli myös Saiken sukutaulu, josta puuttui monet sellaiset koirat, jotka löytyy valtaosan porokoirien takaa.
Saike osoittautui todelliseksi herrasmieheksi ja hyvin vilkkaaksi yksilöksi. Ilman naaman harmautta ei olisi uskonut yli 10 vuotiaaksi. Energiaa oli kuin pienessä kylässä.
Kolmena päivänä yritimme ja olimme selkeästi vielä sunnuntaina liian aikaisessa. Joka päivä tapahtui kuitenkin selkeää edistystä käytöksessä ja lopulta tiistaina 15.10 saatiin onnistunut nalkki ja saatiin alkaa toivomaan pieniä paimenia.
Kommentit
Lähetä kommentti