Siirry pääsisältöön

Hopeametsän Metsäneidonvaippa

Mere
S. 29.08.2015
Hattivatin Della x Mikälie Silveri
Terveys
Lonkat A/A, Kyynärät 0/0, Selkä LTV0
Silmät OK (voim. 27.02.2021)
prcd-PRA A
Luonnetesti
1. +1b  Toimintakyky    Kohtuullisen pieni    15
2. +1a  Terävyys   Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua   1
3. +1  Puolustushalu    Pieni    1
4. +2a  Taisteluhalu   Kohtuullinen   20
5. +1b  Hermorakenne   Hermostunein pyrkimyksin   35
6. +3  Temperamentti   Vilkas   45
7. -2   Kovuus   Pehmeä   -16
8. +3 Luoksepäästävyys  Hyvätahtoinen, luoksepäästävä, avoin  45 
9. +++ Laukauspelottomuus    Laukausvarma
                                               Yhteensä 146+++
Näyttelyt
1x SERT, 1x VA-SERT
Harrastukset
Agility, Rally-Toko, Nenätyöskentely (mejä, nose work),
Näyttelyt
Luonteesta
Mere on luonteeltaan kiltti ja nöyrä narttu, joka rakastaa olla huomion keskipisteenä. Mere usein sulattaakin kaikkien ihmisten sydämet sen avoimella luonteellaan, pusuillaan ja jatkuvasti vispaavalla hännällään. Mere rakastaa tehdä ihmisten kanssa juttuja, jonka vuoksi sen kanssa on helppo harrastaa ja tehdä. 
Nuorempana sen kanssa oli hieman motivointiongelmia nirsoutensa takia eikä leikitkään oikein kelvanneet vaikka muuten on äärettömän leikkisä narttu.
Merestä löytyy sopivasti vilkkautta. Nuorempana se oli kuitenkin todella vilkas pentu/nuori, mutta näin vanhemmiten se on aikuistunut ja tasaantunut. Silti siinä asuu sellainen pieni pentunen, joka innostuu milloin vain leikkimään. Mere jaksaa myös leikkiä loputtomasti ja tarjoaa mieluiten repimisleikkejä. Kuitenkin ehkä kaikkein paras leikki Merestä on hippaleikki. Merellä on tapana ottaa jotain luvatonta (kuten sukkia, jotka ovat muuten ihan ykkösjuttu) ja juosta karkuun onnellisena. Tähän usein tarpeeksi tiukka käsky irti tai jätä, niin tavarat putoaa suusta. 
Pehmeyttä Merestä löytyy, mutta se ei juurikaan vaikuta arkeen eikä harrastuksiin. Pehmeyden kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä tarpeeksi monta kertaa kun jokin ikävä asia toistuu, tulee kummituksia. 
Mere oli pentuna erittäin, ellei äärettömän rasittavan sosiaalinen toisia koiria kohtaan, mutta siinä 1,5v iässä tuli totaalistoppi. Se ei tule toimeen toisten narttujen kanssa, sietää pakon edestä, mutta iholla ei siedä. Urokset on sille ok, nuoret urokset pikemminkin inhottavia kun ovat useimmiten erityisen villejä ja päällekäyviä. Meren mielestä onkin niin, että mitä vanhempi uros, niin sitä parempaa ns. vuosikertaa. 
Mere on hieman epävarma uusia koiria kohtaan johtuen sen pentu- ja nuoruusajasta olevista äärettömän huonoista koirakohtaamisista, jonka takia se vaatii oman aikansa todetakseen kaverin olevan ihan jees. Tämä on yksi asia mihin pehmeys on päässyt vaikuttamaan ja itse ns. sinisilmäisenä omistajana annoin käydä niinkuin kävi. Kotona arjessa se kuitenkin välttelee tappeluita ja usein pakenee mamman luokse. Ei silti tarkoita, etteikö vastaisi, mutta pääsääntöisesti pyrkii välttämään ja kantelemaan.
Treeneissä sen kanssa on silti helppo treenata vaikka koiria olisi ympärillä. Alkuun sekään ei ollut helppoa ja pitkä työ on toimivan yhteistyön takana agikentällä (koiralla vaikeuksia motivoitua, muut asiat kiinnostavampia).
Meren kanssa on kuitenkin erittäin ihana treenata. Se on aina innolla mukana kaikessa ja siltä löytyy halua tehdä. Sitä on helppo motivoida, pääasiassa ruualla mutta leikit menee myös, muttei ole Merelle niin isossa roolissa ruokaan nähden. Agissa Mere tuuppaa olemaan hieman malttamaton tyyppi ja rauhoittuminen sille piti erikseen opettaa treeniympäristöön (ja arkeen).
Edelleen tänäkin päivänä esimerkiksi uloslähtö ja ruokailun odottaminen tahtoo pistää malttamattoman prinsessan pillikurkun  toimimaan, mutta loppuu kun tajuaa, ettei sillä heru yhtään mitään. Mere on pillikurkustaan huolimatta suhteellisen haukkumaton porokoiraksi: pentuaikoina se ei juurikaan koskaan haukkunut mitään eikä edelleenkään harrasta haukkumista. Nyt uusimpaan kotiimme muutton jälkeen on alkanut vahtimaan takapihalla hieman, mutta tietää hyvin selkeästi että se on kiellettyä ja usein suuntaakin automaattisesti sisälle vahtihaukun jälkeen. 
Mereä on helppo ohjata ja kouluttaa, se oppii nopeasti ja kopioi myös toisilta koirilta. 
Sen kanssa on helppo mennä mihin vain ja jättää kenelle tahansa hoitoon, ei paljoa perään itke ja menoa hidasta. Autoilut onnistuu ongelmitta (pentuna kärsi 4,5kk ikään asti pahoinvoinnista), kyläilyt eikä stressaannu missään kauppakeskuksissa/näyttelyissä/halleissa.
Mere on täysin ääni- ja alustavarma, ei pelkää paukkeita, ei raketteja eikä ukonilmaa. Merellä hoitotoimenpiteet on aina hoitunut ilman mitään ongelmaa. Kilttinä koirana se antaa vääntää ja kääntää miten vain, sen kanssa on aina onnistunut kynsien leikkuut ja usein kynsisakset nähdessään se on jo kyljellään odottamassa vuoroaan. Merelle siinä palkkana toimii oman ihmisen huomio. Se menee suihkuun pyydettäessä vaikka vihaa suihkussa käymistä ja haavojen/eläinlääkärien tarkastukset/rokotukset hoituu aina ongelmitta. 
Saalisviettiä on jonkin verran, kohdistuu lähinnä rusakoihin ja siitä isompiin eläimiin (plus oravat). Ei välitä juurikaan vesilinnuista ja ensimmäiset pari vuotta se hengaili sorsien kanssa rannassa niin, että sorsat seurasivat perässä. Enää se ei onnistu, sillä talouden toinen koira ui niiden perään 👀

Pysyy hyvin irti, riistaviettiä löytyy jonkin verran, mutta on hallittavissa. Lähtee jäljille jos osuu tuoreelle polulle, ellei siihen ehdi reagoimaan ennen kuin saa vainun. 
Rakastaa lampaita eikä ole vielä tehnyt pahaa millekään eläimelle pahaa. Kissat ja oravat se kyllä mielellään teurastaisi, mutta esimerkiksi linnunpoikaset jättää koskematta vaikka ne juoksisi karkuun. 

Kaiken kaikkiaan, Mere on tiivistettynä herkkä, kiltti ja helppo koira, jonka kanssa on ihana olla ja tehdä. Se ei viihdy sylissä, mutta tulee ottamaan omansa kyllä painamalla otsansa sohvalla mamman poskea vasten ja nojailee siinä silityksiä ottamassa.
Mere, meidän oma pieni suloinen kettuprinsessa 💜 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt juostaan

Kuten varmaan moni on voinut lukea jo  instagramin sekä facebookin puolelta, Mere aloitti torstaina kauan odotetut juoksut. Tämähän käynnisti heti soittelun eri e progetestien vuoksi. Vielä tärppien ajankohta ei ole selvillä, mutta toiveissa olisi ensi viikon loppupuolelle (sormet ristiin). Huomenna selvinee mitä proget näyttää ja että tarviiko ottaa vielä tällä viikolla toiset testit. Joka tapauksessa nyt toiveissa onkin, että onnistumme saamaan pariskunnan yhteen oikeana ajankohtana ja päästäisiin toivomaan joulupentuja. Laskeskelin, että mikäli tärpit osuu ensi viikonlopulle ja astutus onnistuu, niin meillä onkin sitten varsin uudenlainen jouluaatto luvassa ja synnytyksen pitäisi tapahtua arviolta joko paria päivää ennen aattoa tai viimeistään aaton tienoolla.

Kolme pientä possua

Meidän pieni kolmen kopla kasvaa hurjaa tahtia ja huomenna 14.1 kilahtaakin mittariin neljä viikkoa ikää. Tämä tarkoittanee taas kynsien leikkuuta, sekä toista madotusta. Pennut ovat madotettu ensimmäisen kerran niiden ollessa kaksiviikkoisia Canex-tahnalla ja kynnet olen leikannut joka viikko. Pennut ovat nyt kohta syöneet viikon verran kiinteää ruokaa. Ensiksi aloitimme maistelemalla ihan laktoositonta AB-piimää ja parin kerran jälkeen lisäsin joukkoon sika-nauta jauhelihaa. Nyt ruoka koostuu piimä-jauheliha-nappulaseoksesta. Nappulana toimii Brit Caren lammas-riisi ja tätä syötetty myös Merelle raakalihan ohella. Kerran lapsoset pääsivätkin jo maistelemaan hieman peuran kylkeä, mutta ainakaan vielä ei suurta kiinnostusta herännyt. Ainoastaan Sukkatyttö oli reippaana maistelemassa. Tämä tyyppi tuntuukin olevan melko kaikkiruokainen, sillä turvotettu nappula uppoaa myös pelkkänään, siinä missä sisarukset sylkevät sen pois. Kerran myös yksi pennuista juoksi syömään Meren kan

Vadelmatassuja tilattu

Koska kaikki ei aina mene niinkuin suunnitellaan, jouduin vielä lauantai-iltana tekemään nopean päätöksen uroksesta. Perjantaina 11.10 kävimme Meren kanssa progetesteissä ja arvot olivat nousseet tiistain 0,6:ta <6! Nousu oli erittäin nopea ja koska Mere oli ulkoisina merkkeinä jo osoittanut tärppien lähentyvän, tuli aikatauluun muutoksia.  En saanut alunperin sulhoksi lupautunutta Epiciä Suomeen aikataulun puitteissa - ja koska tärppein varsinainen huippukohta oli vielä hyvin epäselvä, jouduin tekemään nopean päätöksen siitä, ottaako riskin että tärpit menee ohi, vai pelataanko varman päälle ja lähdetään kohti varaurosta Kouvolaan.  Lopulta varasin hotellin Kouvolasta ja seuraavaksi aamuksi sovimme treffit ihanan, jo vanhemman iän saavuttaneen Saiken kanssa.  Käytin käytännössä koko perjantain ja lauantain pohtien Saiken käyttöä, sillä olihan sillä takana jo kolme pentuetta, joista käytännössä ensimmäinen ja toinen voidaan lukea samaksi pentueeksi, sillä toisessa pe