Meidän pieni kolmen kopla kasvaa hurjaa tahtia ja huomenna 14.1 kilahtaakin mittariin neljä viikkoa ikää. Tämä tarkoittanee taas kynsien leikkuuta, sekä toista madotusta. Pennut ovat madotettu ensimmäisen kerran niiden ollessa kaksiviikkoisia Canex-tahnalla ja kynnet olen leikannut joka viikko.
Pennut ovat nyt kohta syöneet viikon verran kiinteää ruokaa. Ensiksi aloitimme maistelemalla ihan laktoositonta AB-piimää ja parin kerran jälkeen lisäsin joukkoon sika-nauta jauhelihaa. Nyt ruoka koostuu piimä-jauheliha-nappulaseoksesta. Nappulana toimii Brit Caren lammas-riisi ja tätä syötetty myös Merelle raakalihan ohella.
Kerran lapsoset pääsivätkin jo maistelemaan hieman peuran kylkeä, mutta ainakaan vielä ei suurta kiinnostusta herännyt. Ainoastaan Sukkatyttö oli reippaana maistelemassa. Tämä tyyppi tuntuukin olevan melko kaikkiruokainen, sillä turvotettu nappula uppoaa myös pelkkänään, siinä missä sisarukset sylkevät sen pois. Kerran myös yksi pennuista juoksi syömään Meren kanssa samalle kupille possun palalihaa sekä sika-nauta jauhelihaa. Pennut alkavat pian saamaan hieman monipuolisemmin erilaisia lihoja, jahka tuosta pääsevät syömisen rutiineihin kiinni.
Kovin on touhukkaita pupseja, uteliaita sekä mielestäni tasaisen rohkeita. Tutkivat uusia asioita reippaasti. Kaikki pennut ovat kontaktinhaluisia ja hakeutuvat reippaasti ihmisten luokse sekä syliin.
Pienin tyttö on melko topakka ja äänekäs tapaus. Sillä on jo nyt taipumus ilmoittaa, kun joku saapuu pentulaan sekä käyttää kovasti ääntään itsensä ilmaisuun. Melko raju leikkijä. Kuitenkin kiltti ja helppo käsitellä, antaa käännellä ja väännellä, eikä pääsääntöisesti pyristele vastaan. Pienimmän tytön viralliseksi nimeksi tuli Jääleinikki.
Sukkatyttö on hieman siskoaan hiljaisempi, aavistuksen rauhallisempi tapaus. Kovin on utelias ja reipas hänkin sekä painelee menemään ja tutkimaan yksinään. Ääniskaala avautuu parhaiten leikeissä sekä ruuan tultua. Kovin emänsä kaltainen pusutyttö. Sukkatytöstä tuli Valkokämmekkä.
Pentueen ainokainen poikanen on siskojaan selkeästi isompi/painavampi, reipas, utelias ja rohkea tyyppi. Siskojaan ehkä rauhallisempi, kovasti sylissä viihtyvä painijan alku. Tykkää kovasti repiä erilaisia roikkuvia ja vähemmän roikkuvia asioita, esimerkiksi hiukset houkuttavat. Pojasta tuli Pikkutervakko.
Pentulasta on nyt poistettu pentulaatikko, kun pennut siinä ei en viihtynyt ja tilalle vaihdettu nylonhäkki jossa jo muutamat unet on otettu. Pentulaan tuotu erilaisia ihmeteltäviä uusia asioita sekä alettu opettamaan pentuja tähtäämään tarpeensa sille merkitylle paikalle. Pentulasta on suora näkymä eteiseen, olohuoneeseen (on osa olohuonetta) sekä osittain keittiöön ja he oppivat kuulemaan ja näkemään arjen eri ääniä ja asioita. Kun ikää tulee hieman enempi, pennut pääsevät tallustelemaan koko alakerrassa. Olen soittanut pennuille erilaisia ääniä, kuten ilotulituksia, ruuhkaisia kaupunkiääniä, myrskyä (ukkosen jytinää) jne. Olemme jo kerran käyneet ulkona, mutta ulkoilu jäi melko lyhyeen pennuille tullessa kylmä. Muuten vesisateet ovat piinanneet, jonka vuoksi ulkoilu on ollut vähäistä.
Omaa kotiaan etsii vielä toinen tytöistä. Haussa on koti, jolla on jo mielellään ennestään kokemusta (poro)koirista, on yhteistyökykyinen sekä aktiivisesti reippaileva ulkoilmaihminen ja/tai harrastava koti. Koska molemmin puolin (lähi)sukua on porotyössä olevia koiria, voisi ehkä lapsosillakin olla potentiaalia jonkin sortin paimenharrastamiseen. Sohvaperunoiksi näistä pennuista ei ole. Lisätietoa saa sähköpostitse johko@hotmail.fi
Pennut ovat nyt kohta syöneet viikon verran kiinteää ruokaa. Ensiksi aloitimme maistelemalla ihan laktoositonta AB-piimää ja parin kerran jälkeen lisäsin joukkoon sika-nauta jauhelihaa. Nyt ruoka koostuu piimä-jauheliha-nappulaseoksesta. Nappulana toimii Brit Caren lammas-riisi ja tätä syötetty myös Merelle raakalihan ohella.
Kerran lapsoset pääsivätkin jo maistelemaan hieman peuran kylkeä, mutta ainakaan vielä ei suurta kiinnostusta herännyt. Ainoastaan Sukkatyttö oli reippaana maistelemassa. Tämä tyyppi tuntuukin olevan melko kaikkiruokainen, sillä turvotettu nappula uppoaa myös pelkkänään, siinä missä sisarukset sylkevät sen pois. Kerran myös yksi pennuista juoksi syömään Meren kanssa samalle kupille possun palalihaa sekä sika-nauta jauhelihaa. Pennut alkavat pian saamaan hieman monipuolisemmin erilaisia lihoja, jahka tuosta pääsevät syömisen rutiineihin kiinni.
 |
| Pikkutervakko |
Kovin on touhukkaita pupseja, uteliaita sekä mielestäni tasaisen rohkeita. Tutkivat uusia asioita reippaasti. Kaikki pennut ovat kontaktinhaluisia ja hakeutuvat reippaasti ihmisten luokse sekä syliin.
Pienin tyttö on melko topakka ja äänekäs tapaus. Sillä on jo nyt taipumus ilmoittaa, kun joku saapuu pentulaan sekä käyttää kovasti ääntään itsensä ilmaisuun. Melko raju leikkijä. Kuitenkin kiltti ja helppo käsitellä, antaa käännellä ja väännellä, eikä pääsääntöisesti pyristele vastaan. Pienimmän tytön viralliseksi nimeksi tuli Jääleinikki.
 |
| Jääleinikki 3,5vko |
Sukkatyttö on hieman siskoaan hiljaisempi, aavistuksen rauhallisempi tapaus. Kovin on utelias ja reipas hänkin sekä painelee menemään ja tutkimaan yksinään. Ääniskaala avautuu parhaiten leikeissä sekä ruuan tultua. Kovin emänsä kaltainen pusutyttö. Sukkatytöstä tuli Valkokämmekkä.
 |
| Valkokämmekkä 3,5vko |
Pentueen ainokainen poikanen on siskojaan selkeästi isompi/painavampi, reipas, utelias ja rohkea tyyppi. Siskojaan ehkä rauhallisempi, kovasti sylissä viihtyvä painijan alku. Tykkää kovasti repiä erilaisia roikkuvia ja vähemmän roikkuvia asioita, esimerkiksi hiukset houkuttavat. Pojasta tuli Pikkutervakko.
 |
| Pikkutervakko |
Pentulasta on nyt poistettu pentulaatikko, kun pennut siinä ei en viihtynyt ja tilalle vaihdettu nylonhäkki jossa jo muutamat unet on otettu. Pentulaan tuotu erilaisia ihmeteltäviä uusia asioita sekä alettu opettamaan pentuja tähtäämään tarpeensa sille merkitylle paikalle. Pentulasta on suora näkymä eteiseen, olohuoneeseen (on osa olohuonetta) sekä osittain keittiöön ja he oppivat kuulemaan ja näkemään arjen eri ääniä ja asioita. Kun ikää tulee hieman enempi, pennut pääsevät tallustelemaan koko alakerrassa. Olen soittanut pennuille erilaisia ääniä, kuten ilotulituksia, ruuhkaisia kaupunkiääniä, myrskyä (ukkosen jytinää) jne. Olemme jo kerran käyneet ulkona, mutta ulkoilu jäi melko lyhyeen pennuille tullessa kylmä. Muuten vesisateet ovat piinanneet, jonka vuoksi ulkoilu on ollut vähäistä.
Omaa kotiaan etsii vielä toinen tytöistä. Haussa on koti, jolla on jo mielellään ennestään kokemusta (poro)koirista, on yhteistyökykyinen sekä aktiivisesti reippaileva ulkoilmaihminen ja/tai harrastava koti. Koska molemmin puolin (lähi)sukua on porotyössä olevia koiria, voisi ehkä lapsosillakin olla potentiaalia jonkin sortin paimenharrastamiseen. Sohvaperunoiksi näistä pennuista ei ole. Lisätietoa saa sähköpostitse johko@hotmail.fi
Kommentit
Lähetä kommentti